Mihin vartalosi ja mielesi pystyy ja missä menee raja?

Oletteko huomanneet erään ilmiön joka nyt nostaa päätään? Jotkut kovaa treenaavat kertovat siitä, miten he ovat henkisesti uupuneet ja haluavat ottaa etäisyyttä askeettisiin arkirutiineihin tai niihin itsensä loppuunvetämisiin salitreeneissä tai missä treenissä nyt vain. He ovat heränneet tähän hetkeen ja alkaneet pohtimaan sitä, mikä on heidän hyvinvoinnilleen parasta. On raskasta ylittää itsensä lähes päivittäin rankoissa treeneissä. Ja jos vielä ruokavalio on tiukka. Mieli ja kroppa on koetuksella. Toki urheilussa dieetit ja askeettisuus kuuluu vaan juttuun, mutta heilläkin kaikki on tarkoin suunniteltua. Normi ihminen, liikkuja, ei mielestäni tarvitse mallia saati kopiointia urheilijoista ainakaan dieettauksen ja treenimäärien puolelta. Se on sitten oma juttunsa se.

kovaa treenaava

Ei se tuntunut itsestäkään hyvältä kohdata terveysalalla työskentelevä henkilö joka kertoi päivittäin ottavansa vastaan nuoriakin henkilöitä joilla on ortoreksiaan taipuvia piirteitä käyttäytymisessään. Enää ei buumina ollut kalorien määrä, vaan mukana oli proteiinien painottaminen, kova salitreeni ja fitnesskroppa ihanteena. Alhaiset kalorimäärät ja makrojen tarkkailu. Mallina fitnesslehtien artikkelit, joissa esimerkiksi ruoan kalorimäärät voi huidella todella pienissä lukemissa. Inhimillisyys unohtuu ja tästä voi tulla koko elämä. Keho kuivatetaan ja mieli kuivuu rusinaksi sivussa. Samalla ruokaan voi muodostua sairas suhtautuminen ja esimerkiksi ahmimiskohtaukset lisääntyy. On vain niin surullista että tätä tapahtuu nykyään usean henkilön elämässä. Ja siksi asenne treenaamista vastaan voi muodostua joillekin käsityksenä että se onkin terveydelle pahimmillaan vaarallista. Voidaan siis ajatella koko salitreenin ympärille ettei siellä voi treenata jos ei ole fitnesskroppa mielessä. Kyllä myönnän että omalla kohdallanikin elämä on pyörinyt joskus liikaa treenien, ruoan ja kaiken sen ympärillä. Nykyään tämä fitnesshypetys alkaa väliajoin tökkimään ja vaihdan kanavan jonnekin muualle. Oleellisiin asioihin elämässä. Niinhän se vaan voi mennä että myös liikunta-alalla olevat henkilöt voivat oppia kantapään kautta ajamalla ensin itsensä loppuun ja sitten vasta heräämällä hetkeen.

Nykyään on tavanomaista luoda itsetunto juuri sen ulkonäön varaan, mistä Katri kertoikin blogissaan. Eli ajatuksella; arvoni määrittyy sen mukaan onko minulla rasvapoimua vatsassani, onko allit kiinteät vai löysät, näkyykö selluliitti. Ja tällä tavoin moni vetää omassa päässään itsensä kuin karjamarkkinoille hintalappu korvassaan. Ei kuullosta inhimilliseltä, eihän? En mä tiedä, mutta on sekin aika sekopäistä levittää mediassa täsmäkuvia julkkisten selluliiteista tai jenkkakahvoista. Puhumattakaan niistä heekutin pikkuhousunvilautteluista! Mutta on taas sekopäistä muokata kuvanmuokkausohjelmilla henkilöistä hahmoja joita ei normaalissa elämässä vain voi olla. Ei tämäkään ole kovin tervettä mielestäni. Kaikista kauneinta on luonnollinen ihmisvartalo ja henkilö joka rakastaa itsestään jokaista kohtaa. Onko sixpack onnellisuuden tae? Mitä väliä niillä omilla kropan pienillä virheillä jos tämä kroppa kykenee huikeisiin suorituksiin salilla tai lenkkipoluilla? Naisen kroppa pystyy ihmeisiin; jopa tuomaan uuden ihmisen maailmaan! Meidän kropat kykenee moniin asioihin jos kroppa on terve. Välillä mietin että mitäköhän kroppansa vammauttaneet tai vaikka vain vammautuneena syntyneet henkilöt mahtavat ajatella tästä vartalonpalvontabuumista? Niin, siinä miettimistä. Eikö kuullostakin paremmalta treenata siksi että haluaa vahvemmaksi ja nauttia elämyksistä joita onnistuminen tuo kuin miettiä kokoajan hauiksen muotoa ja että eihän vatsa nyt pömpötä tai voi ei tuo tuolla ja tuolla? Joskus voisi heittää tälläiset esteettiset ajatukset hetkeksi romukoppaan ja antaa mennä ja kuunnella oman kehon hurraahuutoja. Pistä itsesi välillä likoon ja osaa myös himmata.

Missä se raja kulkee? Ei normaalin ihmisen tarvitse käyttää elämästään niin suurta osaa täydellisyyden tavoitteluun. Eikö hyvinvointi voisi olla myös epätäydellisyyksien sietämistä ja lopulta jopa niistä pitämistä? Olen alkanut nyt enemmän ihailemaan Crossfit -tyyppistä vartaloajattelua. Vartalo on työkalu ja lihakset rakentuu siinä treenin sivussa isoilla kokonaisvaltaisilla liikkeillä. Ei vitsi niitä vartaloita ja sitä voimantuottoa!

Toki tässäkin lajissa on helppo vetää itsensä piippuun ja nopeasti. Ylikunnon riski vaanii jos ei osata himmata välillä. Treenata täytyy monipuolisesti ja ohjelmointi on tärkeää. Mut jokin tässä kiehtoo. Yleensäkin itsellä voimantuotto ja sen maksimointi on alkanut kiinnostamaan. Haluan nähdä motivaationi itse treeneissä ja painomäärien nousussa. Nykyään en enää käytä hauisten ja pikkulihasten treenaamiseen niin paljoa aikaa kun ennen, vaan nautin suuremmista liikkeistä jotka kohdistuu moneen lihakseen kerralla. Toki en luovu hauiskäännöistäni ja lantion nosto tangolla on aivan must peppuliikkeenä. Mutta muutoin olen alkanut kiinnostumaan entistä enemmän kropan painolla tehtävistä liikkeistä kuten leuanveto ja punnerrukset. Myöskin olympianostot ovat yksi huikea keino treenata kropasta vahvempi. Näissä tekniikat vaatii opettelua enkä itse uskalla vielä toteuttaa liikkeitä kuten tempaus suurilla painoilla. Kyykyt, maastavedot, vauhtipunnerrukset Mitä niitä onkaan. Myöskin kehonhallinta ja myös sen huoltaminen kiehtoo yhä enenevissä määrin. Haluan oppia hieman joa akrobatiaa johon joskus olen kuvitellut olevani kykenemätön. No just just, eikä varmana näin, vaan kroppa pystyy vaikka mihin. Kokeilin jo jotain pientä kiipeilyä tangon kanssa ja huomasin että ei se ole mahdotonta. Mihin kaikkeen siitä omasta kehosta voikaan olla? Siellä piilee voimavaroja jotka haluan ottaa käyttöön. Oon kyllästynyt siihen, että aikoja sitten oppimani kehoni painon tuijottelu on jatkunut. Joskus sitä painoa oli enemmän ja näin tulokset suoraan painon laskemisena. Se oli silloin mittarini kun laihduin ruokavalion avulla eikä liikunta ollut suuri osa elämää. Nyt asia on jo toisenlainen ja tiedostan sen, että kehon koostumus on nyt eri kuin kuusi vuotta sitten. Nyt aion nauttia treenaamisesta ja sen tuottamista elämyksistä. Aion kehittyä ja oppia uutta. Olen kuin pieni lapsi nyt ja aivan innoissani tulevasta. Tätä samaa näen valmennettavissani. Aivan upeita itsensä ylityksiä tapahtuu työpäiväni aikoja useita. Mutta tiedäthän myös sen miten tärkeää on joskus osata vain olla ja hengähtää. Unohtaa kaikki suorittaminen ja keskittyä tähän. Osaathan olla myös tekemättä mitään? Syksyisin varsinkin oma koti on sellainen ihana turvapaikka ja pesä jonne on ihana välillä pimeinä iltoina käpertyä. Nauttia vaikka hyvästä ruoasta ja seurasta. Poltella kynttilöitä ja keskittyä vain tämän hetken ihaniin asioihin.

Mun teksti on tunnetusti rönsyilevää! Mutta nyt yhteenvetona se ajatus siitä mihin vartalo pystyy ja missä menee raja. Keho pystyy yllättäviin asioihin. Pidetäänhän alkuun huoli että tekniikat on hallussa ja kokeillaan sit vasta rajoja? Jotta omia rajoja voi kokeilla, on aika mahdotonta saavuttaa ennätyksiä ainaisella dieetillä. Unohdetaan tää ainainen dieetti jooko. Onko se se ikuiset 2 kiloa pois? Jos on niin miksi ei hetkeksi unohtaisi koko kaksi kiloa ja keskittyisi treenaamisen tuottamaan iloon ja hyvään energiansaantiin? Ravinnosta saamme energiaa ja jos aina yritämme elää vajailla, ei kroppa tykkää. Kyl se vaan on niin että kun sitä hiilihydraattia on koneessa niin treeni kulkee paremmin. Myös palautuminen on huippu tärkeää. Pidä kroppa elastisena jolloin voimantuotto on parasta. Huolla kroppaasi ja arvosta unta. Syö monipuolisesti ja suht puhtaasti. Muista myös nauttia ruoastasi ja herkuttele silloin tällöin hyvällä omallatunnolla.

Missä menee raja? Jos treeni ja ravintojutut pyörii päässä kaiken aikaa ja mittaat itsesi ihmisenä niiden kautta, kannattaa miettiä hetki. Laita asiat tärkeysjärjestykseen. Ja yksi juttu: jos treenaat ja olet kropaltasi urheilullinen ja lihaksikas: älä seuraa sitä puntaria ja mittaa kaikkea sen perusteella! Katso peiliin ja tuloksiisi! Ole tyytyväinen itseesi ja opettele rakastamaan itseäsi. ÄLÄKÄ sorru vertaamaan itseäsi muihin. Olet hyvä juuri tuollaisena. Tiedäthän sen?

Click Here to Leave a Comment Below

Leave a Reply: